Maan naisia ja huolestumista

Titin Pikkukoirakoulu Osa 138.

Kuten facebook insertissäni jo innokkaimmille oppilailleni informoinkin, kulunut viikonloppu oli täyttä työtä, aherrusta ja pakerrusta.
Meillä oli vieras, maan naiseni Carmen Romaniasta ja myönnän kokeneeni välitöntä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Kertakaikkiaan upealla tavalla koulutettu ihminen! Haluaisin todella tavata hänen Pikkukoiransa, meillä voisi olla paljon puhuttavaa.
Olin Carmenia vastassa perjantaina lentokentällä ja suostuin istumaan hänen sylissään kotimatkan. Carmen rapsutteli minua oikeaoppisesti kahdella kädellä osoittamistani kohdista 1 h 45 min.
Kotiin päästyämme Typerät Isokoirat tietysti jälleen kompuroivat innostuksesta toisiinsa ja häpesin silmät päästäni, mutta Carmen suhtautui niihin kovin huolettomasti.

Harkitsen Noviisin vaihtoa, sillä oma Noviisini ei ole ymmärtänyt vielä tässä ajassa sitäkään että rakastan olutta. Carmen ymmärsi, vaikkakin jouduin käyttämään tarkoitusperieni perille saattamiseen melko rahvaita keinoja.

Minä, Carmen ja olutta.

Lauantaina TIK:at jäivät kotiin ja me lähdimme Noviisin ja Carmenin kera Tampereelle tapaamaan kaupunkilaiskoiria ja -ihmisiä. Ai niin, olihan se Norsu niistä mukana, se Roomeo, mutta se on yksin ollessaan suht harmiton. Ja kömpelö, sen voi helposti eksyttää.
Se olikin ihan mukavaa, se puistoilu. Sain kakkua ja moni henkilö oivalsi automaattisesta auktoriteetistäni minun olevan Erityinen Pikkukoira. Kyllähän se huokuu ympäristöön, onhan se toki selvääkin.

kuva: J.Lindfors

Ainoa huolenaiheeni oli tietenkin Noviisin tolkuton ja ailahtelevainen käytös. Meidän täytyy harjoitella kaupunkiolosuhteissa käyttäytymistä vielä paljon.
Aika ajoin Noviisi oli paikallaan ja keskusteli ihmisten kanssa sujuvastikin, mutta sitten tapahtui taas jokin niksahdus ja Noviisi paineli paikasta toiseen lainkaan huomioimatta syyttävän moittivaa tuijotustani. Välillä mietin pitäisiköhän Noviisi luonnetestauttaa, jospa kyse onkin huonosta hermorakenteesta?

Hetkittäin huolestuin jopa hieman totuttua enemmän, kun Noviisi katosi aidan toiselle puolelle ilman valvontaani. Onneksi jotain on ehkä jäänyt kivikovaan Noviisin takaraivoon itämään, pelkoa ja kunnioitusta ehkä, että ymmärsi palata takaisin kohtuullisen pian.

kuva: J.Lindfors

Läksytin tietenkin Noviisin. Rankalla tassulla.
Julkisella paikalla en kuitenkaan arvolleni sopimattomasti alkanut riiheämään vaan sovimme jatkavamme asian käsittelyä kotona ja vannotin Noviisia käyttäytymään lopun päivää. Annoin armon käydä siis tavallaan oikeudesta, jälleen kerran. *huokaus*

kuva: J.Lindfors

Tämän kaiken jälkeen tarvitsin luonnollisesti omaa aikaa saadakseni mielenhallintani takaisin täydelliseen tasapainoon. Samalla osoitin muille koirille (paikalla oli monta tavallisen tahvoa TIK:aa) järkkymättömän oivallisuuteni ja erilaisuuteni. Pikkukoiralla on tasonsa.
Opetus: Erottaudu aina joukosta.

kuva: J.Lindfors

Joukot. Säilyttäkää ylpeytenne!

Teidän, Titi.

Kaupunkilaispoikia ja vaatetusasioita.

Titin Pikkukoirakoulu Osa 136.

Näin Helatorstaina ajattelin ohjata teitä, hyvät Oppilaani, kahden aiheen tiimoilta. Kumpikin aihe on varsin miellyttävä oikein prosessoituna ja koulutetun Noviisin kanssa, joten lukekaa tarkoin ja painakaan asiat mieleenne. Kuten tietenkin aina. Helpotatte vaativaa Pikkukoiran elämäänne.

Ensinnäkin, Pikkukoiriahan on laajalti ympäri Suomea ja muuta maailmaa. Itsehän olen tälläinen Bukarestin kasvatti, joten osaan taiteilla intrenationaalisen sivistyneesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Viime viikonloppuna tapasin nuoren miehen Espoosta, sellaisen huolettoman kevytkenkäiseltä aavistuksen vaikuttavan pojankolpin, jolla on vielä valitettavan pitkä matka Pikkukoiramaiseen sielunelämä-ajattelutapaan. Joitain hienoisia vivahteita Kolpissa häivähti ajoittain kyllä, kuten silloin kun hän ei lotkauttanut korvaansakaan Noviisinsa kutsuille tulla luokseen. Se on Noviisi kuka tulee luokse. Hyvä Kolppi.
Pääsääntöisesti kuitenkin tein tarkan huomion että maaperä Oppikoulun Opeille on vielä karkeasti sanottuna vastaanottamaton ja maaperää tulee vielä hieman muokata ennen kuin Kolppi voi aloittaa Oppikoulun.
Niinpä analysoin viisaasti jälleen kerran että minun on uhrauduttava ja laskeuduttava Kolpin tasolle, jotta hän kokee yhteenkuuluvuuden ja lämminhenkisyyden tunteen ja näin luottamuksen kautta hän sitten oivaltaa kunnioittaa minua ja pääsee ottamaan ensiaskeleet Oppikoulussa.

Maaperän pehmitystä, kas näin.

Todennäköisesti palaamme vielä aiheeseen ja seuraamme Kolpin edistystä Pikkukoirakoulun alaluokalla.

Sitten toiseen aihepiiriin.
Viime sunnuntaina ihastutin läsnäolijoita hurmaavalla persoonallani Vantaalla pr-tehtävissä ja päivä menikin muuten varsin hyvin, mutta loppuvaiheessa Noviisilla meni taas yksi vaihde yli ja se keksi ne myynnissä olleet koirien varusteet. OiVoi.
Tätä aihetta on kyllä käsitelty meilläkin jo useaan otteeseen ja olen saanut karsittua Noviisin vaatteista ne kaikkein noloimmat kapineet mutta jonkin verran vielä meillä on epäselvyyttä (lue: Noviisin paksupäisyyttä) Pikkukoirien pukeutumisesta. Yleisohjehan on siis se, että Pikkukoirat pukeutuvat jos tahtovat ja omalta osaltani voi kertoa etten yleensä ottaen tahdo. Olen toki kuullut pukeutumisesta diggaavista (Hmph, sanontatapa jäi mieleeni Hulttikokara Miidan kielenkäytöstä, huolestuttava seikka johon tulee paneutua seuraavissa jaksoissa) Pikkukoirista, mutta itse arvovaltaisena Tutorina arvostan enemmän luonnollista viehätysvoimaa ja vapauden tunnetta ympärilläni, kuin imagoa kohottavia kapistuksia ja pahimmillaan naurettavia hörhötyksiä. Uskottavuuss, Pikkukoira kollegani, uskottavuus!
Noviisi siis alkoi hypistelemään niitä myytäviä tavaroita ja tiesin varautua pahimpaan. Ja kyllä, niinpä niin, sieltähän se sitten tuli, silmät kiiluen, kädessää mitä kummallisimpia virityksiä. Noh, varmasti ne ovat aivan toimivia jollekin toiselle, joka muistuttaa käytökseltään enemmän TIK:aa (Typerää IsoKoiraa).

Opetus: Jähmety, tuijota seinää, ulkoista itsesi niin kestät tilanteen ja viestität Noviisille ettei missään tapauksessa tule kuuloonkaan. Pönötyksestäkään ei näissä tilanteissa ole haittaa.

Lapsellista!   kuva:Nelli Järvinen

Armottoman kammottavaa! PÖNÖTÄ tosissasi!   kuva: Nelli Järvinen

Jos Noviisi vaikuttaa ääliömäisen päättäväiseltä, helpoimmalla pääset hyväksymällä jonkun vähiten hirvittävän tarvikkeen. Kas näin. Käyttäydy rennosti.
Huom, kotioloissa voit huomaamatta jättää uuden tarvikkeesi Hulttiokakara Miidan ulottuville, ja kas, ongelma on kadonnut. Harmi vain että Hulttiokakara senkun on ja pysyy.

Olkoon sitten.    kuva: Nelli Järvinen

Oivallista Helatorstain jatkoa teille. Minulla on nyt ohjelmassa Noviisin käskytys, mieleni tekee ulkoilukierrokselle saatettuna punaisella fleksilläni.
Muistakaa kuka määrää tahdin!

Teidän, Titi.

Pr-asioita ja jokin juhlapyhä

Titin Pikkukoirakoulu Osa 135.

Viime viikonloppuna näin jälleen jotain, minkä olisin voinut jättää näkemättäkin. Maailma on tarpeeksi paha paikka ilmankin. Järkytykseltäni olin lähes sanaton (no, pakko pari kirousta oli Hulttiokakara Miidalle langettaa), mutta järkytys on nyt vaihtumassa toimintaan, syvällä vastuuntunnollani katson oikeudemukaisuudeksi nostaa tämänkin epäkohdan maailmassa suuren yleisön tietoisuuteen.

Olette ehkä kuulleet että varsinaisen palkkatyöni ohella teen välillä hyväntekeväisyyden nimissä pr-keikkoja ympäri Suomea tiedottamassa Pikkukoirien oikeuksista. Niin ja kodittomien eläinten kohtaloista maailmassa.
Valikoin tapahtumat tarkoin, julkisuuden suhteen pitää nimittäin olla tarkkana, että sitä käyttää oikein ja soveliaasti.

Edustustehtävissä tärkeintä on esteettisyys, empatia ja esilläolo. Hillitysti, hallitusti ja hurmaavasti.
Kas näin.

Lemmikkimessuilla 11.11.2012.

Löytökoiralauantai 1.9.2012.

Ja sitten näin tämän. Nämä tolvanat ovat myös rescuekoiria, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Näin "edustavat" Typerät Isokoirat lemmikkimessuilla. Varsinaisia "lemmikkejä". Häpeällistä!!!

Spock, Bubu ja Torro, lemmikkimessuilla 27.4.2013.

Tämän surullisen uutispommin jälkeen tuntuu melko vaisulta ja merkityksettömältä opettaa enää tälle tunnille mitään. Elämä on välillä kohtuutonta.

Siitäkin huolimatta haluan toivottaa teille hyvät oppilaani oikein rauhallista, arvokasta ja kanaherkkupalojen täyteistä Vappua!

Minä lempityynylläni 30.4.2013.

 Teidän, Titi.

Tuhotiikerien ulkoilua ja muita vitsauksia

Titin Pikkukoirakoulu Osa 134.

Kalliit kuulijani.
Eilen oli jälleen yksi vaativa päivä ylipäällikkömaisterina.
Erityistä vastuunkantoa aiheutti jokakeväinen Tuhotiikerien päähänpisto että niiden täytyy mennä narun jatkeena ulkoilemaan ja syömään nurmikkoa suoraan maasta, jossa sitä edes sitä paisti hädin tuskin vielä on. Noille meidän kodin tuhotiikereillehän on rakennettu se apinatarhaus, jonne ne kulkevat ikkunaluukusta että en ihan näe tämän naruhomman funktiota, mutta, jotkut asiat on vain hyväksyttävä ja hallittava niitä parhaalla mahdollisella tavalla siitä huolimatta, ettei niitä pysty estämään.

Oli se surullista vahdittavaa, narut solmussa ne mennä hönkivät ja silmät lautasen kokoisina tuijottivat ympärilleen. Onneksi olin paikalla, muuten olisi varmasti käynyt jollain tapaa huonosti. Mutta kyllä myönnän, häpesin. Luulen että naapuritkin näkivät tilanteen.

 

No, päivä jatkui vaan, loputtoman energisen ja siksi varsin huolestuttavan Noviisin keksintöjen tiimoilla. Meidän ulkoilukatselmukset yleisesti ottaen sujuvat aika hyvin, sillä olen 1,5 vuoden säännöllisellä pönötyksellä saanut aikaan Säännön, että Typerät Isokoirat remmilenkkeilevät nahkahihnoissaan ja kuonopannoissaan (hulttiokakara Miida) keskenään ja Pikkukoiraa saatetaan fleksin avustuksella ylhäisesti yksin. Kuten jokainen Pikkukoira tietää, on erilaisia päiviä ja joinain päivinä ulkoilukatselmus voi olla pitkäkin, ihan kolmekin korttelia ja toisina päivinä puoli korttelia omilla jaloilla ja puoli korttelia Noviisin kantamana on riittävästi. Katselmuksen pituuden luonnollisesti määrittelee itse jokainen arvonsa tunteva Pikkukoira.
Metsälenkeillä vapaana voi sitten revitellä ja juosta vapautuneesti useita kilometrejä. Se on varmaan se metsän happi.

No, meillä kuitenkin selvästi edelleen on työsarkaa tässä Typerien Isokoirien käskyjen soveltamisessa Pikkukoiriin. Pyhä Sylvi sentään, niinkin yksinkertainen asia! Noviisi ei ymmärrä, ei millään!
Pikkukoirat eivät istu kun sanotaan, eivät seuraa mitään eivätkä ketään, eivät varsinkaan kieri eivätkä totisesti kierrä! Se on Noviisi kuka kiertää.

Tänään on onneksi sadepäivä. Tuhotiikerit ovat suht rauhallisia, Typerät Isokoirat polskivat lammikoissa aitauksessa ja minä lepään ja kerään voimiani. Viisas Pikkukoira tietää että niitä tullaan taas pian tarvitsemaan.

Teidän, Titi.

Pikkukoiranpäivä on joka päivä!

Titin Pikkukoirakoulu Osa 133.

Aamukierroksella kotikulmien tärkeiden sanomien viestilaatikkoon oli ilmaantunut infokirjelmä ajankohtaista-merkkausvalikon alle, tänään on Koiranpäivä! Loppukierroksen pohdin asiaa ja päädyin lopputulemaan, että sillä varmastikin tarkoitetaan Typerien Isokoirien päivää, sillä Pikkukoiranpäivähän on joka päivä, luonnollisesti. Onhan se toki hyvä, että noille valopäillekin on yksi päivä vuodesta pyhitetty. En tosin kertonut uutista kotiin palatessani, en kestänyt varsinkaan aamutuimaan ajatusta siitä kaaoksesta jonka tämä uutinen olisi Typerien Isokoirien keskuudessa aiheuttanut.Järjetöntä vouhkausta normaaliakin suuremmalla volyymilla jo ennen aamun ateriaa. Ei, ei ja ei.

No, mutta siihen olennaiseen palatakseni. Tämänpäiväistä Pikkukoiranpäivää vietettiin tänään kohtuullisen mallikkaissa merkeissä, sillä ensin Noviisi saapui sieltä ihmistyöstä normaalia aikaisemmin ja pian ulos lähtiessämme havaitsin parhaan ystäväni naapurin Matin pihalla ulkoilemassa! Sepäs sattui sopivasti! Typerät Isokoirat lukittiin aitaukseen tiukasti, sivusilmällä näin Hulttiokakara Miidan leikkivän pallolla. Noh, mitäpä muuta siltä voisi odottaakaan, pitäköön välituntinsa raukka.

Mutta siis Matti! Sehän tarkoittaa rinkeleitä!! Erittäin asiallista ja pätevää, sanoisin.
Opetus: Jokaisen Pikkukoiran tulee oman kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa kannalta kartoittaa lähiseutunsa ja värvätä itselleen Paras Ihmisystävä! Huomioonotettavia seikkoja Parasta Ihmisystävää valikoidessa ovat ehdottomasti elämänkokemus, empatiakyky ja mittavat rinkeli- ja keksivarastot! Itsehän olen tehtävässä onnistunut, kuinkas muutenkaan, täydellisesti.

Minä ja Paras Ihmisystäväni Matti

Toinen asia tämänpäiväiseen Pikkukoirapäivään on se, että joskus Noviisin huolimattomuus ja muka-oveluus on niin läpinäkyvää ettei voi kuin lyödä tassulla otsaan ja pärskähtää.
"Moderate Calorie". HAH. Luuli etten huomaa. Huomenna Noviisi menee vaihtamaan ateriasäkkini toiseen. En aio edes maistaa.
Opetus: Pysykää skarppina Pikkukoiratoverini! Huomiokykynne on oltava äärimmilleen viritetty tilanteessa kuin tilanteessa. Arkisimpiin hetkiin piileytyy juuri se huijauksen pahin mahdollisuus!

Pikkukoira on aina valpas ja perää oikeudenmukaisuutta!

Lopuksi tahdon toivottaa oivallista Pikkukoirapäivää teille kaikille!

Teidän, Titi.

Juhlahuivipäivä!

Titin Pikkukoirakoulu Osa 132.

Rakkaat kanssakulkijani.
Kuten vihkiytyneimmät Pikkukoiratoverini ja heidän Noviisinsa tietävät, Juhlahuivi merkitsee tärkeitä asioita, erityisiä päiviä. Viimeksi puin Juhlahuivin ylleni eräänä sunnuntaina kun olin Noviisin kera Töissä, ihmisvanhustöissä. Koen sen olleen varsin älykäs veto, sillä vanhemmat ihmiset samaistuivat minuun vallan erinomaisesti, sillä hekin käyttivät useat huiveja. Sielä niitä vaan kutsuttiin ruokalapuiksi. Hieman Erikoista.
Niin, asiaan.

Sivistyneet Pikkukoirat ovat ajan hermolla. Aina. Niinpä Oppikoulussa on edetty vaiheeseen, jossa laajentaminen on edellytys ja velvollisuus. Harteillani makaa Pikkukoirakansan arvokas vastuun taakka ja missiomme on löytää ne syrjäisimmissäkin sopukoissa (olen kuullut paikoista nimiltä Hyvinkää tai jopa Vaajakoski) asuvat Pikkukoirat-jotka ehkä vielä elävät Oppikoulun ylttymättömissä. Ajatus on raaka ja kylmä, mutta sellaista tapahtuu yhä.
Meidän on, Pikkukoiratoverini, kertakaikkiaan avattava silmämme ja kohdattava maailma sellaisena kuin se on-jossain on vielä Pikkukoiria joka ei tiedä MITÄÄN esimerkiksi Haisevista Tuhotiikereistä, Pehmeistä Metodeista saati Pönötyksestä!  -hiljaisuutta-

Siksipä olen tänään avannut kaiken kansan ulottuville Oppikouluni uusimman muodon, feisbuuk sivun.
Olkaa hyvät. Levittäkää sanaa, jakakaa tietoa, sillä TIETO KUULUU PIKKUKOIRAKANSALLE!

Kunnioittavasti teidän, Titi.

Vuodenaika ilmiöitä

Titin Pikkukoirakoulu Osa 131.

Ystäväni. On kevät.
Hienostuneinkaan Pikkukoira ei voi luolamiesperimälleen ajoittain mitään, joten kevään tullen on ihan sallittua heittäytyä hetken vietäväksi ja IRROITELLA. Kirmaa tuulen lailla, liidä kuin lintu ja vipata kuin västäräkki.
Nauti Noviisin häkeltyneestä ilmeestä.
Muista kuitenkin kohtuus. Noin minuutti irroittelua per kevät riittänee.

kuva: J.Lindfors

Sitten takaisin realiteetteihin.
Lienette huomanneet aiemmissa kirjoituksissani mainitun termin PÖNÖTYS. Lienee aiheellista perehtyä asiaan syvemmälti.
Pönötys on oivallinen Noviisin koulutuskeino perusarjessa. Pönötystä voi soveltaa monessa tilanteessa, pääsääntönä on että aina kun Noviisi on suorittamassa jotain alakoulumaisen alentuvaa, pönötä.
Esimerkkitilanteita voivat olla vaikkapa ulkoilu sateella. Autosta poistuminen ennen kuin olet saanut kylliksesi autoiluhuumaa. Portaiden kävely. Typerien Isokoirien käskyjen käyttäminen Pikkukoiraan.
Kas näin.

kuva: J.Lindfors

Lopuksi saatesanat uuteen raskaaseen opetusviikkoon. Pikkukoirajoukot, pysykää vahvoina! Vielä tulee se päivä kun Noviisit kaikkialla maailmassa ymmärtävät.
Ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystä sitä odotellessa, joten on viisasta levätä usein ja paljon. Opetustyö verottaa voimia enemmän kuin yksikään Typerä Isokoira Parka voi koskaan ymmärtää.

Teidän, Titi