Viikonloppu on kulunut seinää tuijottaessa. Se on zen-henkinen metodini yllättäviä tilanteita varten. Myös tyynyhautautuminen auttaa ajoittain kestämään elämän eteen tuomia rajuja haasteita.
Luokkani uusin oppilas, Sara, oli perjantaina lääkärissä. Sen diagnoosi oli selkeä, "lievästi kehitysvammainen".
Tämän diagnoosin toki olisi voinut tehdä vaikka ihan katsomalla oheista kuvaa ja käyttää nekin rahat maksapalleroisiin ja erikoistyynyihin. Lähes puolen vuoden koulutuksen jälkeen se onneton möhkäle on nimittäin edelleen näin lähellä Tyynyäni.
Pahoittelen kuvan laatua. Noviisin syytä sekin.
"Näköpuutoksen lisäksi on mahdollista, että koiran keskushermoston toiminta on normaalia kehittymättömämpää. Jos koira oppii, vaikka ehkä tavanomaista hitaammin, eikä muita oireita ilmene, sen elämä on jokseenkin normaalia."
Minullehan tässä ei ollut mitään yllättävää. Vajakki, olen sanonut niin alusta saakka. Lievää järkytystä aiheuttaa ainoastaan lääkärin epikriisi, jota olen lukenut lukuisia kertoja.
"normaalia kehittymättömämpää"?- Jos lähtötilanne on Typerä Isokoira, niin miten voi ajatella siitä olevan enää kehittymättömämpää tasoa?
"tavanomaista hitaammin"- Ei mahdollista. Ajanlasku loppuu kesken.
"jokseenkin normaalia"- Niinkö? Tervetuloa kokeilemaan.
Kyllä tässä yhteiskunnassa on vielä niin valtavia pikkukoirasivistysaukkoja, että se pistää miettimään, onko kaikki tekemäni työ kulunut hukkaan? Heikompi Pikkukoira voisi masentua ajatuksesta, mutta itsenihän haasteet vain piiskaavaat eteenpäin.
Meillä on siis nyt täällä kotiluokalla Tornado Täystuho Antero, se umpikallo.
Sitten on Lammas Miida, tuo kirahvin ja laaman sekoitus, myös luonteeltaan, ulkonäöstä puhumattakaan ja sitten tämä Vajakki Sara, nyt ihan virallisestikin.
"Erityispedagogiikka on laaja tieteenala, joka pyrkii löytämään vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien koirien oppimaan auttamiseen soveltuvia teoreettisia lähestymistapoja, toimintamalleja ja käytänteitä, sekä tutkii oppimistilanteissa poikkeavasti käyttäytyviä ja poikkeavan lahjakkaita oppijoita. (lahjakkaita ei ole vielä näkynyt, Titin huom.)
Erityispedagogiikassa sovelletaan kasvatustieteen, psykologian, lääketieteen eräiden osa-alueiden, yhteiskuntatieteiden ja Pikkukoirakoulu-opin saavutuksia.
Suomessa erityispedagogiikkaa voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa ja Toijalassa yksityisopetuksessa.
Valmistuneet toimivat yleensä erityisluokanopettajan, erityisopettajan tai Pikkukoirakoulun Ylimmän Johtajan tehtävissä."
Lähde: TitiPedia
Että kuten olen kuullut vulgaaristi sanottavan, näillä mennään. Huomenna etsin Vajakille jotain neliön mallisia palikoita, joita se saa opetella kasaamaan päällekkäin. Tavoitteen voi asettaa kahteen palikkaan.
------------------------
Sitten hieman positiivisempia uutisia.
Minä ja Noviisi vierailimme pitkästä aikaa MiniNoviisilassa. Se on aina miellyttävää. Nythän niitä on kaksi niitä MiniNoviiseja. Vähän isompi ja vähän pienempi.
Niissä on se hyvä, että niitä on kouluttanut alkutekijöistä lähtien paitsi tietenkin minä, myös varsin ansioitunut JuustoNoviisi. Siinäpä varsinainen lahja Pikkukoiramaailmalle. Noviisi, joka oma-aloitteisesti tarjoilee aina vierailulla juustoa. Harvinaisen hyvin koulutettu tapaus.
Nämä MiniNoviisit ovat teräviä tapauksia. Niillä on prioriteetit iskostuneena syvälle ytimeen. Pienemmän tapauksen kolmas opittu sana oli "Titi" ja lähes poikkuksetta he tiedustelevat läsnäoloni puutteen syytä, jos Noviisini, tuo vätys, erehtyy joskus vierailulle ilman minua. Sillä lailla.
Viime vierailulla opetin MiniNoviiseille rauhoittumista. Telkesin ne aloilleen. Kas näin.
Koska käytän koulutuksessani positiivisia metodeita, palkkioksi hyvin suoritetusta oppitunnista MiniNoviisit saivat antaa minulle juustoa.
Ilahduttavaa kun uudessa sukupolvessa on toivoa, eikö?
Mukavaa viikon alkua, kaikesta huolimatta.
Teidän, Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti