Yllättävä takaisku ja katsekontaktia

Titin Pikkukoirakoulu Osa 140.

Viimeaikaiset tapahtumat vaativat jälleen opetustuntia. Selvästi.

Kuten aiemmissa kirjoituksissani olen teitä kollegani ja oppilaani ohjeistanut, maailmassa on paljon paheksuntaa ja halveksuntaa aiheuttavia asioita, kuten nyt vaikka Typerä Isokoirat, Hulttiokakara Miida, Tuhotiikerit, paukapäinen Noviisi, pakkanen, kylmyys, koiran peseminen ja niin edelleen.

Valitettavaa nykymaailmassa on se että inhottavista asioista voi muotoutua uusia ulottuvuuksia, ihan niinkuin geenimanipuloituja ilkeyksiä.
Yksi sellainen on MiniTuhotiikeri.
Ajauduin tähän tilanteeseen varoittamatta, täysin ennakoimatta, sillä oletin olevani matkalla Noviisin toverin, sen suht täyspäisen, luokse, missä viimeksi sain raakaluun. Siellä asuu myös se Bony, kollegani Romaniasta, jonka ilmeettömyys on lähes omaa luokkaani. Yhdessä voimme pönöttää tuntikausia puhumatta, kommunikoiden vain viiksikarvan värähdyksellä ja MaisteriPikkukoirien tietäväsillä, huomaamattomilla katseilla. Täytyykin esitellä teille Maisteriystäväni Bony mitä pikimmin. Sen hampaat ovat kyllä rumat.

Niin, siinä kävi niin että kiipesimme Maisteri Bonyn kanssa yläkertaan, huoneeseen ja Noviisini ja sen Toveri alkoivat välittömästi kikattaa ja hihkua. (lisää materiaalia halveksuttavien asioiden listalle) ja sieltä se tuli, viipotti suoraan kohti minua, pienin Tuhotiikeri minkä koskaan olen nähnyt, ja eittämättä vikkelin! Paholaissalaman lailla se jo kietoutui minuun, pörräsi jaloissani ja puski naamaani. *inhon väristyksiä*
Yritin olla huomaamaton, liikkumatta, hengittämättä, siirtää itseni meditiivisesti tyynyjeni luokse kotiin mutta ei, siellä pysyin, nalkissa tuon Mini Tuhotiikerin ansassa. Maisteriystäväni Bony oli siinä kohtaa jo paennut sängyn alle. Viisas kollegani tietää Opit; "Pelasta aina oma nahkasi ensin".

Kestin kuin Pikkukoira ainakin, siihen asti, kun Mini Tuhotiikeri alkoi leikkiä hännälläni. Johonkin se raja on vedettävä. Turvauduin halpamaiseen, mutta ajoittain välttämättömään konstiin, heittäydyin avuttomaksi ja sumutin Noviisin Toveria, joka viipymättä pelastikin minut Mini Tuhotiikerin ulottumattomiin.

Opetus: Jos olet jossain edellisellä kerralla saanut raakaluun, älä luule sen tarkoittavan yhtikäs mitään.

 

Viime aikoina on ollut sateista. Se on pahasta. Pyrkikää osoittamaan Noviiseillenne mahdollisimman selkeästi mielipiteenne ulkoilusta märässä ilmastossa. Katoaminen sängyn alle on hyvä keino, kuten myös ikivarma Pönötys. Jos Noviisinne kuitenkin on poikkeuksellisen kovapäinen (KRHM, kuten täällä), ota kovat keinot käyttöön, ja lähde ulos, mene sinne hemmetin ankeaan metsään ja seuraa Noviisia aivan kannoilla, hetkeksiskään harhautumatta, häntä maata viistäen. Ja tuijota. Näin.

Kyllä se siitä murtuu.

 

Opetus: Katsekontakti on tärkeä opetuskeino Noviiseihin ja harjoittelulla saat Noviisin kiipeämään puuhun tarpeeksi tiukalla katseella. Tai käynnistämään auton ja viemään sinut kotiin.

Melkein varmaa on, että loppuiltasi sujuu kohtalaisesti.
Näin.

 

Teidän, Titi.