Kriisi

Titin Pikkukoirakoulu Osa 127.

Armaat lukijani.
Olen syvästi pahoillani hetkellisestä poistumisestani median tavoittamattomiin. Ymmärrän että olette hätääntyneitä ja hukassa, yritän kaikkeni korjatakseni syntyneet vauriot ja Noviisien taantumiset mitä pikimmin.
Sallinette selittää mistä vaiteliaisuuteni johtui.
Meillä täällä kotona oli Kriisi. Ensimmäistä kertaa täällä alakoulussa asumisaikanani järkytyin Noviisin raakalaismaisuudesta ja loputtomasta ymmärtämättömyydestä. Kuten jokainen Pikkukoira VARSIN hyvin tietää, on hajujen maailmassa kommunikointi äärettömän tärkeää. Siksihän Pikkukoirat viipyvät postilaatikoilla Typeriä Isokoiria kauemmin, me osaamme lukea salatut hajuviestit avaruusälyllämme infernaalisen tarkasti ja jätämme ohikulkiessamme vienoja häivähdyksiä itsestämme viesteiksi seuraaville Pikkukoirille.
Niinpä se on Kriisin paikka, kun jumpituksesta ja tönötyksestä huolimatta eräänä pahaa aavistamattomana iltana Noviisin Äidin eli Mummin ollessa kylässä, ne kaksi liittoutuivat ja minut vietiin VÄKISIN suihkuun. -hiljaisuutta-
Se oli nöyryyttävää. Yli puolen vuoden ajan turkkiini keräämäni tuoksuvarastot-tuosta vain viemäristä alas. Ne yrittivät tarjota nameja kidutuksen keskellä. Uskomatonta rahvaanomaisuutta.
Jälkeenpäin yrittivät lepytellä sylipaikalla ja suurella froteepyyhkeellä. Uskomatonta.

Tästä syystä olen siis ollut niin järkyttynyt, etten ole edes pystynyt opetustehtäviin. Ymmärrätte varmasti.
Pahin alkaa olla takanapäin, järkytys on vaihtunut toimintaan, uusia metodeja on otettu käyttöön ja Noviisi on kovilla. Tulen raportoimaan näistä seikoista pian.

Teidän, Titi