Aloitamme tänään poikkeuksellisesti Oppitunnin pehmeillä metodeilla.
Aiemmin aihetta on käsitelty Noviisin osalta aiemmassa kirjoituksessa täällä: http://titinpikkukoirakoulu.blogspot.fi/2012/10/pehmeita-metodeja.html
Tällä kertaa perehdymme kuitenkin pehmeiden metodien soveltamiseen TIK:iin (koska edellisestä Oppitunnista on aikaa, muistutan heikkolahjaisimpia oppilaita lyhenteen TIK tarkoittavan Typeriä Isokoiria, tietenkin).
Alustuksena on kerrattava yksinkertainen sääntö siitä, että TIK:iin kaiken kaikkiaan soveltuu parhaiten hyvin yksinkertaiset, selkeät ja maallisen matalat opit. Niiden aivo-, resurssi-, käsitys- tai yhtään mikään kapasiteetti kun ei vastaanota mitään alakoulumaisen tasotonta enempää.
Siksi yleinen opettaminen on suositeltavaa säilyttää vuodesta toiseen tasolla "Mene pois", "Pidä pallosi" ja "Rauhoitu!". Hirveän turhauttavaahan se on ajoittain, mutta tässä Pikkukoirakoulun vaiheessa jo moni teistä seuraajistani on opiskellut huomattavan runsaasti mielenlujuutta, mitä tässäkin osiossa tulemme tarvitsemaan.
TIK:at ovat siitä surullisia, että ne tarvitsevat välillä myötäkarvaan silitystä. Noh, noh, kukapa ei. Pikkukoirille tämä etuus tulee luonnostaan käänteessä kuin käänteessä, mutta TIK:en suhteen se on pidettävä asioissa.
Hyvä Pikkukoiratoveri, sovella siis pehmeitä metodeita noin kaksi kertaa vuodessa ja ole omille TIK:si hellä ja lempeä, yleisen välinpitämättömyyden sijaan. Siedä ne tyynyjesi lähellä ja käytä rauhoittavia signaaleja kunnes ne taintuvat.
Opetus: Ikinä ei tiedä koska tarvitset vastapalvelusta.
Sitten siirrymme ulkoiluasiaan. Syksy ja alkava talvi on ollut harmillisen kostea, kolkko ja pimeä. Nämä ovat niitä kuukausia kun Pikkukoirat ympäri maailman hautautuvat tyynypinoihin ja lokottelevat +25 c suotuisassa lämpötilassa. Näin siis jos Pikkukoirien annetaan elää lajityypillistä elämää.
Harvoinhan näin on, ainoastaan ylemmissä Oppikouluissa, Nepalin luostarikunnissa olen kuullut Noviisien yltäneen tasolle, jossa Pikkukoirien lajityypillistä käyttäytymistä tulkitaan mitä upeimmin. Meillä täällä Toijalassa siihen on vielä matkaa kohtalaisen paljon.
Kerran tässä hiljattain kävi niin, että jouduin metsään. Se on pahasta. Siellä on mättäitä ja risuja ja puita. Siellä haisee tympeästi villielikot ja kerran näin jäniksen. Typerin Hulttiokakara Miida pelkäsi sitä. Olin kuolla häpeään, silloinkin.
Näissä metsätilanteissa ei ole häpeä lainkaan heittäytyä arveluttavalle tasolle ja hyväksikäyttää sumeilematta Noviisin inhimillisyystekijät. Noviiseissa on jostain syystä lähes poikkeuksetta sisäänrakennettuna sääli-ominaisuus ja sen voi laukaista esimerkiksi näin:
Noviisin kaitsiessa TIK:a, voit toki myös metsässä harjoitella aina tarpeellista Ylväyttä ja Jaloutta. Muista vain vaihtaa kanavaa heti kun Noviisi katselee.
Opetus: Muuntaumiskyky hyötysuhdanteiden mukaan, keskity maksimoimaan se, AINA!
Siinä tämänkertaiset Opetukset, arvoisat kollegani.
Kohta on Joulu. Siihen palannemme piakkoin. Muistakaa raksia toive (lue: TAHTO-) listanne siitä ihastuttavasta Mustin ja Mirrin katalogista. Itse säilytän sitä tyynyni alla.
Teidän, Titi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti