Haiseva Tuhotiikeri

Titin Pikkukoirakoulu Osa 120.

Arvon kollegat, toverit.
Jos joukossanne ehkä on joku, joka haaveilee myös opettajuuden tuomasta ylemmyydestä ja auktoriteetin eduista, mammonasta ja kanaherkkupaloista, joudun ikäväkseni nyt palauttelemaan teitä Pikkukoiramaan pinnalle sen verran, että YMMÄRRÄTTEKÖHÄN te yhtään MITÄ kaikkea tämä vaativa, raskas, ympärivuorokautinen työ vaatii?
Tässä yksi karmiva esimerkki.
Kissat. Yleisesti nuo aikuiset Tuhotiikerit ovat suht harmittomia, mikäli onnistut heti Oppikoulun ensimmäisillä kursseilla opastamaan ne pysymään omalla tontillaan ja kaukana tyynyistäsi (Kissanpennut=Tuhotiikerilapset ovat asia aivan erikseen, niistä opastan teitä myöhemmin, kurssini yhden sellaisen kanssa on kesken), mutta yllätyksiin on hyvä varautua. Kuten Taitava Pikkukoira aina varautuukin, kaikkeen.
Yksi Tuhotiikereistä saattaa eräänä päivänä ilmaantua takaisin automatkalta muuntautuneena Haisevaksi Pönttöpäiseksi Tuhotiikeriksi. Jopa minun taustani huomioonottaen se haju on sellainen että se syöpyy aivoihin ja se leijuu sen Otuksen karvaisilla kantapäillä missä vain se liikuukin. Ja se pönttö, ei hyvänen aika sentään. Kissojen älykkyyden huomioonottaen, eihän se pysty edes kääntymään kaatamatta taloa.
Tälläisenkin tilanteen kanssa sitä siis voi joutua elämään. Se vaatii paljon meditaatioharjoituksia ja mielenlujuutta.
Harkitkaa ystävät vielä.

Teidän, Titi.