Maan naisia ja huolestumista

Titin Pikkukoirakoulu Osa 138.

Kuten facebook insertissäni jo innokkaimmille oppilailleni informoinkin, kulunut viikonloppu oli täyttä työtä, aherrusta ja pakerrusta.
Meillä oli vieras, maan naiseni Carmen Romaniasta ja myönnän kokeneeni välitöntä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Kertakaikkiaan upealla tavalla koulutettu ihminen! Haluaisin todella tavata hänen Pikkukoiransa, meillä voisi olla paljon puhuttavaa.
Olin Carmenia vastassa perjantaina lentokentällä ja suostuin istumaan hänen sylissään kotimatkan. Carmen rapsutteli minua oikeaoppisesti kahdella kädellä osoittamistani kohdista 1 h 45 min.
Kotiin päästyämme Typerät Isokoirat tietysti jälleen kompuroivat innostuksesta toisiinsa ja häpesin silmät päästäni, mutta Carmen suhtautui niihin kovin huolettomasti.

Harkitsen Noviisin vaihtoa, sillä oma Noviisini ei ole ymmärtänyt vielä tässä ajassa sitäkään että rakastan olutta. Carmen ymmärsi, vaikkakin jouduin käyttämään tarkoitusperieni perille saattamiseen melko rahvaita keinoja.

Minä, Carmen ja olutta.

Lauantaina TIK:at jäivät kotiin ja me lähdimme Noviisin ja Carmenin kera Tampereelle tapaamaan kaupunkilaiskoiria ja -ihmisiä. Ai niin, olihan se Norsu niistä mukana, se Roomeo, mutta se on yksin ollessaan suht harmiton. Ja kömpelö, sen voi helposti eksyttää.
Se olikin ihan mukavaa, se puistoilu. Sain kakkua ja moni henkilö oivalsi automaattisesta auktoriteetistäni minun olevan Erityinen Pikkukoira. Kyllähän se huokuu ympäristöön, onhan se toki selvääkin.

kuva: J.Lindfors

Ainoa huolenaiheeni oli tietenkin Noviisin tolkuton ja ailahtelevainen käytös. Meidän täytyy harjoitella kaupunkiolosuhteissa käyttäytymistä vielä paljon.
Aika ajoin Noviisi oli paikallaan ja keskusteli ihmisten kanssa sujuvastikin, mutta sitten tapahtui taas jokin niksahdus ja Noviisi paineli paikasta toiseen lainkaan huomioimatta syyttävän moittivaa tuijotustani. Välillä mietin pitäisiköhän Noviisi luonnetestauttaa, jospa kyse onkin huonosta hermorakenteesta?

Hetkittäin huolestuin jopa hieman totuttua enemmän, kun Noviisi katosi aidan toiselle puolelle ilman valvontaani. Onneksi jotain on ehkä jäänyt kivikovaan Noviisin takaraivoon itämään, pelkoa ja kunnioitusta ehkä, että ymmärsi palata takaisin kohtuullisen pian.

kuva: J.Lindfors

Läksytin tietenkin Noviisin. Rankalla tassulla.
Julkisella paikalla en kuitenkaan arvolleni sopimattomasti alkanut riiheämään vaan sovimme jatkavamme asian käsittelyä kotona ja vannotin Noviisia käyttäytymään lopun päivää. Annoin armon käydä siis tavallaan oikeudesta, jälleen kerran. *huokaus*

kuva: J.Lindfors

Tämän kaiken jälkeen tarvitsin luonnollisesti omaa aikaa saadakseni mielenhallintani takaisin täydelliseen tasapainoon. Samalla osoitin muille koirille (paikalla oli monta tavallisen tahvoa TIK:aa) järkkymättömän oivallisuuteni ja erilaisuuteni. Pikkukoiralla on tasonsa.
Opetus: Erottaudu aina joukosta.

kuva: J.Lindfors

Joukot. Säilyttäkää ylpeytenne!

Teidän, Titi.

Kaupunkilaispoikia ja vaatetusasioita.

Titin Pikkukoirakoulu Osa 136.

Näin Helatorstaina ajattelin ohjata teitä, hyvät Oppilaani, kahden aiheen tiimoilta. Kumpikin aihe on varsin miellyttävä oikein prosessoituna ja koulutetun Noviisin kanssa, joten lukekaa tarkoin ja painakaan asiat mieleenne. Kuten tietenkin aina. Helpotatte vaativaa Pikkukoiran elämäänne.

Ensinnäkin, Pikkukoiriahan on laajalti ympäri Suomea ja muuta maailmaa. Itsehän olen tälläinen Bukarestin kasvatti, joten osaan taiteilla intrenationaalisen sivistyneesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Viime viikonloppuna tapasin nuoren miehen Espoosta, sellaisen huolettoman kevytkenkäiseltä aavistuksen vaikuttavan pojankolpin, jolla on vielä valitettavan pitkä matka Pikkukoiramaiseen sielunelämä-ajattelutapaan. Joitain hienoisia vivahteita Kolpissa häivähti ajoittain kyllä, kuten silloin kun hän ei lotkauttanut korvaansakaan Noviisinsa kutsuille tulla luokseen. Se on Noviisi kuka tulee luokse. Hyvä Kolppi.
Pääsääntöisesti kuitenkin tein tarkan huomion että maaperä Oppikoulun Opeille on vielä karkeasti sanottuna vastaanottamaton ja maaperää tulee vielä hieman muokata ennen kuin Kolppi voi aloittaa Oppikoulun.
Niinpä analysoin viisaasti jälleen kerran että minun on uhrauduttava ja laskeuduttava Kolpin tasolle, jotta hän kokee yhteenkuuluvuuden ja lämminhenkisyyden tunteen ja näin luottamuksen kautta hän sitten oivaltaa kunnioittaa minua ja pääsee ottamaan ensiaskeleet Oppikoulussa.

Maaperän pehmitystä, kas näin.

Todennäköisesti palaamme vielä aiheeseen ja seuraamme Kolpin edistystä Pikkukoirakoulun alaluokalla.

Sitten toiseen aihepiiriin.
Viime sunnuntaina ihastutin läsnäolijoita hurmaavalla persoonallani Vantaalla pr-tehtävissä ja päivä menikin muuten varsin hyvin, mutta loppuvaiheessa Noviisilla meni taas yksi vaihde yli ja se keksi ne myynnissä olleet koirien varusteet. OiVoi.
Tätä aihetta on kyllä käsitelty meilläkin jo useaan otteeseen ja olen saanut karsittua Noviisin vaatteista ne kaikkein noloimmat kapineet mutta jonkin verran vielä meillä on epäselvyyttä (lue: Noviisin paksupäisyyttä) Pikkukoirien pukeutumisesta. Yleisohjehan on siis se, että Pikkukoirat pukeutuvat jos tahtovat ja omalta osaltani voi kertoa etten yleensä ottaen tahdo. Olen toki kuullut pukeutumisesta diggaavista (Hmph, sanontatapa jäi mieleeni Hulttikokara Miidan kielenkäytöstä, huolestuttava seikka johon tulee paneutua seuraavissa jaksoissa) Pikkukoirista, mutta itse arvovaltaisena Tutorina arvostan enemmän luonnollista viehätysvoimaa ja vapauden tunnetta ympärilläni, kuin imagoa kohottavia kapistuksia ja pahimmillaan naurettavia hörhötyksiä. Uskottavuuss, Pikkukoira kollegani, uskottavuus!
Noviisi siis alkoi hypistelemään niitä myytäviä tavaroita ja tiesin varautua pahimpaan. Ja kyllä, niinpä niin, sieltähän se sitten tuli, silmät kiiluen, kädessää mitä kummallisimpia virityksiä. Noh, varmasti ne ovat aivan toimivia jollekin toiselle, joka muistuttaa käytökseltään enemmän TIK:aa (Typerää IsoKoiraa).

Opetus: Jähmety, tuijota seinää, ulkoista itsesi niin kestät tilanteen ja viestität Noviisille ettei missään tapauksessa tule kuuloonkaan. Pönötyksestäkään ei näissä tilanteissa ole haittaa.

Lapsellista!   kuva:Nelli Järvinen

Armottoman kammottavaa! PÖNÖTÄ tosissasi!   kuva: Nelli Järvinen

Jos Noviisi vaikuttaa ääliömäisen päättäväiseltä, helpoimmalla pääset hyväksymällä jonkun vähiten hirvittävän tarvikkeen. Kas näin. Käyttäydy rennosti.
Huom, kotioloissa voit huomaamatta jättää uuden tarvikkeesi Hulttiokakara Miidan ulottuville, ja kas, ongelma on kadonnut. Harmi vain että Hulttiokakara senkun on ja pysyy.

Olkoon sitten.    kuva: Nelli Järvinen

Oivallista Helatorstain jatkoa teille. Minulla on nyt ohjelmassa Noviisin käskytys, mieleni tekee ulkoilukierrokselle saatettuna punaisella fleksilläni.
Muistakaa kuka määrää tahdin!

Teidän, Titi.