Armaat lukijani.
Joskus Pikkukoiran elämässä Noviisin taloudessa tulee erityisen haastavia tilanteita eteen, mikä ei varmastikaan Teitä yllätä kun tiedätte taustat, lähtökohdat kun ovat hyvin vaikeat tämän erityisluokan kanssa.
Tänä kevättalvena kuitenkin jouduin tilanteeseen, jossa älykkyttäni ja huippuunsa kehittynyttä selviytymisvaistoani todella koeteltiin. Eräänä päivänä nimittäin Noviisi sai taas sen sorttisen kohtauksen että ohhoh. Olen jo hieman oppinut niihin varautumaan ja siirtymään meditiiviseen zen-tilaan kestäen näin koettelemukset stoalaisella tyyneydellä. Niinpä se sitten pakkasi taas meidät autoon, Typerät Isokoirat kielet poskilla ja silmät päässä pyörien riemusta kiljuen sinne pötkivät takakonttiin (idiootit) ja minut Noviisi nosti etupenkille pehmeälle pyyhkeelle nauttimaan matkanteosta.
Pääsimme perille ja edessäni kohosi VUORI :O
Valtava, korkea, jyrkkärinteinen vuori!
Eikä tämä tietenkään tähän lopu. Sinne ne lähtivät tarpomaan, Noviisi ja Typerät Isokoirat, kaikki huolestuttavan innoissaan, kohti vuoria ja rinnettä. Mietin hetken, mietin toisenkin. Käytin kaikki oppimani konstit, jumpitin, tönötin, kihisin kiukusta ja mökötin. Ne vain jatkoivat.
Lopulta se Noviisi lähti kiipemään rinnettä ylöspäin. Päätös oli tehtävä! Tiesin ettei se vielä tuolla oppimäärällä mitenkään selviä hengissä siellä ilman minua, joten tuulispään lailla, mustana rakettisalamana kiidin paikalle ja uhrauduin! Heittäydyin Noviisin perään sankarillisesti!
Tietenkin se yksi niistä Typeristä, Roomeo Norsu, lähti möhkimään perässäni rinnettä ylös myös. *huokaus*
 | |||||
| kuva: J.Lindfors |
Pääsimme huipulle kaikki jollain taivaan ihmeellä.
Hiljennyin ja pyhitin hetken itselleni. Todella tarvitsin kokea sen hetken, olinhan juuri pelastanut varmalta tuholta paitsi Noviisin, myös Norsun. Vaikka yleensä olenkin kovin vaatimaton, täytyy mainita että tällä kertaa ylitin itseni.
Niin se hetki itselleni. Olen minä melkoinen Pikkukoira.
 | |
| kuva: J.Lindfors |
Joskus sitten pääsimme pois sieltä. Vanhennuin tuona kauheana päivänä sata vuotta.
Automaationahan tästä seurasi välitön kurinpalautus Noviisille, tälläsitä ei saisi enää tässä Oppikoulun vaiheessa sattua, tälläisiä päättömiä aivopieruja!
Jouduin siis turvautumaan rankimpaan opetusmuotooni, jota en missään tapauksessa hyväksy käytettävän Pikkukoirille maailmassa, enkä jopa edes Typerille Isokoirille. Noviiseihin sitä kuitenkin saa soveltaa jos tilanne on erittäin paha. Selätin sen. Oppiipahan.
 | |
| kuva: J.Lindfors |
Teidän, Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti