Maan naisia ja huolestumista

Titin Pikkukoirakoulu Osa 138.

Kuten facebook insertissäni jo innokkaimmille oppilailleni informoinkin, kulunut viikonloppu oli täyttä työtä, aherrusta ja pakerrusta.
Meillä oli vieras, maan naiseni Carmen Romaniasta ja myönnän kokeneeni välitöntä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Kertakaikkiaan upealla tavalla koulutettu ihminen! Haluaisin todella tavata hänen Pikkukoiransa, meillä voisi olla paljon puhuttavaa.
Olin Carmenia vastassa perjantaina lentokentällä ja suostuin istumaan hänen sylissään kotimatkan. Carmen rapsutteli minua oikeaoppisesti kahdella kädellä osoittamistani kohdista 1 h 45 min.
Kotiin päästyämme Typerät Isokoirat tietysti jälleen kompuroivat innostuksesta toisiinsa ja häpesin silmät päästäni, mutta Carmen suhtautui niihin kovin huolettomasti.

Harkitsen Noviisin vaihtoa, sillä oma Noviisini ei ole ymmärtänyt vielä tässä ajassa sitäkään että rakastan olutta. Carmen ymmärsi, vaikkakin jouduin käyttämään tarkoitusperieni perille saattamiseen melko rahvaita keinoja.

Minä, Carmen ja olutta.

Lauantaina TIK:at jäivät kotiin ja me lähdimme Noviisin ja Carmenin kera Tampereelle tapaamaan kaupunkilaiskoiria ja -ihmisiä. Ai niin, olihan se Norsu niistä mukana, se Roomeo, mutta se on yksin ollessaan suht harmiton. Ja kömpelö, sen voi helposti eksyttää.
Se olikin ihan mukavaa, se puistoilu. Sain kakkua ja moni henkilö oivalsi automaattisesta auktoriteetistäni minun olevan Erityinen Pikkukoira. Kyllähän se huokuu ympäristöön, onhan se toki selvääkin.

kuva: J.Lindfors

Ainoa huolenaiheeni oli tietenkin Noviisin tolkuton ja ailahtelevainen käytös. Meidän täytyy harjoitella kaupunkiolosuhteissa käyttäytymistä vielä paljon.
Aika ajoin Noviisi oli paikallaan ja keskusteli ihmisten kanssa sujuvastikin, mutta sitten tapahtui taas jokin niksahdus ja Noviisi paineli paikasta toiseen lainkaan huomioimatta syyttävän moittivaa tuijotustani. Välillä mietin pitäisiköhän Noviisi luonnetestauttaa, jospa kyse onkin huonosta hermorakenteesta?

Hetkittäin huolestuin jopa hieman totuttua enemmän, kun Noviisi katosi aidan toiselle puolelle ilman valvontaani. Onneksi jotain on ehkä jäänyt kivikovaan Noviisin takaraivoon itämään, pelkoa ja kunnioitusta ehkä, että ymmärsi palata takaisin kohtuullisen pian.

kuva: J.Lindfors

Läksytin tietenkin Noviisin. Rankalla tassulla.
Julkisella paikalla en kuitenkaan arvolleni sopimattomasti alkanut riiheämään vaan sovimme jatkavamme asian käsittelyä kotona ja vannotin Noviisia käyttäytymään lopun päivää. Annoin armon käydä siis tavallaan oikeudesta, jälleen kerran. *huokaus*

kuva: J.Lindfors

Tämän kaiken jälkeen tarvitsin luonnollisesti omaa aikaa saadakseni mielenhallintani takaisin täydelliseen tasapainoon. Samalla osoitin muille koirille (paikalla oli monta tavallisen tahvoa TIK:aa) järkkymättömän oivallisuuteni ja erilaisuuteni. Pikkukoiralla on tasonsa.
Opetus: Erottaudu aina joukosta.

kuva: J.Lindfors

Joukot. Säilyttäkää ylpeytenne!

Teidän, Titi.