keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syksy, uusi lukukausi

Opetusjakso 143.

Syksyllä, kun mininoviisit kilpailevat taas uusien reppujen ja penaalien ja tennareitten parissa ja kontaktimuovi haiskahtaa, on aika aloittaa uusi lukukausi myös täällä Pikkukoirakoulussa.

Meillähän on täällä kotiluokallani uusi oppilaskin. Tai no tulihan tuo jo keväällä, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä se ei edisty. Lainkaan. Siis lain-kaan. 
Kutsuvat Saraksi. Minä vajakiksi. Ja tästä on sitten ihan turha yhdenkään isokoiraliiton edustajan pillastua. Vajaa se on, minkä sille voi. 

Vajakki Sara siis tuli Romaniasta. Mistäpä muualtakaan. On se ihme ettei ne koirat lopu sieltä jo. 
Mätkähti tänne hortoilemaan, tuo onneton tunari. Ei se paljoa ymmärrä, mutta siinä on puolensa. Se nimittäin on aika harmiton ja ikäluokassaan Tornado Täystuho Anteron ja sen lampaannaamaisen Miidan yläpuolella.

Siihen se mätkähti.



Muuten kaikki on aikalailla ennallaan. Huonot asiat pysyvät huonoina...




... ja toisaalta tietyt seikat ovat lyöneet läpi Noviisin umpiluuhun.





Hirveä hommahan näiden kaitsemisessa on. Välillä meinaa usko loppua, mutta uusi päivä koittaa aina. Joskus edellistä karmeampana, sillä toisina päivinä me "menemme reippaasti metsään". Huoh. 





Metsätilanteissa muista edelliset opit, murhakatse, säälilaahustus ja autollejuoksu. Uutuutena esittelen tässä 
pakopaikan tähyämisen. Kiipeä korkealle ja odota pelastusta. MediHeliä tai jotain.



Näin. 

Opetus: konstit on monet, sanoi Pikkukoira, kun Noviisin selkärangalla pöytiä pyyhki. 


Teidän, Titi