Pehmeitä metodeja

 

Titin Pikkukoirakoulu Osa 121.

Kuten hyvät oppilaani tiedätte, kaikessa koulutuksessa pitää antaa palautetta, ja joskus myös kannustava sellainen on paikallaan. On siis tärkeää motivoida Noviisia jatkamaan opiskeluitaan osoittamalla välillä että onhan se joskus jotain tehnyt oikein. Niinkuin tänään kun sain maksalaatikkoa päivällisen yhteydessä.
Heittäydy tunteelliseksi, helli ja söpöstele. Noviisi kiemurtelee tyytyväisyydestä ja Pikkukoiran tavoittelema Pikkukoiran Arvoinen Elämä on taas askeleen lähempänä.

Ja jottette vallan hämääntyisi, kyllähän tässäkin oppitunnissa piilee niksi. Älä koskaan ikinä ryhdy tähän motivointikeinoon Noviisin aloitteesta, vallan ja oikeuden kahvassa pysyminen vaatii ehdotonta sääntöä, Kaikki Lähtee Aina Pikkukoirasta.

Teidän, Titi.

Haiseva Tuhotiikeri

Titin Pikkukoirakoulu Osa 120.

Arvon kollegat, toverit.
Jos joukossanne ehkä on joku, joka haaveilee myös opettajuuden tuomasta ylemmyydestä ja auktoriteetin eduista, mammonasta ja kanaherkkupaloista, joudun ikäväkseni nyt palauttelemaan teitä Pikkukoiramaan pinnalle sen verran, että YMMÄRRÄTTEKÖHÄN te yhtään MITÄ kaikkea tämä vaativa, raskas, ympärivuorokautinen työ vaatii?
Tässä yksi karmiva esimerkki.
Kissat. Yleisesti nuo aikuiset Tuhotiikerit ovat suht harmittomia, mikäli onnistut heti Oppikoulun ensimmäisillä kursseilla opastamaan ne pysymään omalla tontillaan ja kaukana tyynyistäsi (Kissanpennut=Tuhotiikerilapset ovat asia aivan erikseen, niistä opastan teitä myöhemmin, kurssini yhden sellaisen kanssa on kesken), mutta yllätyksiin on hyvä varautua. Kuten Taitava Pikkukoira aina varautuukin, kaikkeen.
Yksi Tuhotiikereistä saattaa eräänä päivänä ilmaantua takaisin automatkalta muuntautuneena Haisevaksi Pönttöpäiseksi Tuhotiikeriksi. Jopa minun taustani huomioonottaen se haju on sellainen että se syöpyy aivoihin ja se leijuu sen Otuksen karvaisilla kantapäillä missä vain se liikuukin. Ja se pönttö, ei hyvänen aika sentään. Kissojen älykkyyden huomioonottaen, eihän se pysty edes kääntymään kaatamatta taloa.
Tälläisenkin tilanteen kanssa sitä siis voi joutua elämään. Se vaatii paljon meditaatioharjoituksia ja mielenlujuutta.
Harkitkaa ystävät vielä.

Teidän, Titi.

Oppikoulun Helmihetkiä

Koska Pikkukoirakoulua on käyty tämän luokan parissa jo yli vuoden päivät ennen tämän uudenaikaisen mediamuodon (ainakin tälläiselle viime vuosikymmenen Pikkukoiralle), blogin, perustamista, lienee syytä julkaista joitain kuluneen oppivuoden aikana käydyistä tunneista kertausmielessä. Sanotaan että kertaus on opintojen äiti ja toistot tuovat tulosta. No, sanottakoon että tässä luokassa niitä toistoja onkin tarvittu absurdeja määriä.

Elokuu-11

Titin Pikkukoirakoulu Osa 40.
Oppilaita täytyy myös jaksaa ulkoiluttaa, aivot (jopa ne herneen kokoiset, kuten Typerillä Isokoirilla yleisesti on havaittu) tarvitsevat happea aika ajoin. Vie ne metsään, asumattomalle alueelle ja johda joukot tuulettumaan. Katsokaas näin.
p.s Eksymisvaarahan ON suuri, mutta se riski on otettava. Sittenpähän sulle jää enemmän nameja.





Tammikuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 89.
Jos pääsee käymään niin että taloon saapuu joku kuriton jättiläispentu, Pikkukoiran on ehdottoman tärkeää parkkeerata aina lähelle Hunsvonttipentua ja osoittaa pahennustaan jatkuvalla Örinällä, se kuuluu Pikkukoiran velvollisuuksiin, sillä Isokoirien ON opittava pienestä pitäen kunnioittamaan Pikkukoirien järkkymätöntä auktoriteettia.



Tammikuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 91. 
Tässä on hyvin selkeästi tulkittava ja yksiselitteinen vastaus jopa alkeelliselle Noviisille ymmärrettäväksi kysymykseen lähteekö Titi pissille ulos, kun pakkasta on -24 c.




Kesäkuu-12

kuva: J.Lindfors

Titin Pikkukoirakoulu osa 100. 
Mikäli tilanne pääsee näin pahaksi, pysy tiukkana, säilytä asenne! Tönötä, jumpita, törmäile, tuhise, puhise ja kaatuile kyljellesi draamattisesti. Kun palvelusväkinoviisi ei näe, voit käyttäytyä kuin muulloinkin. 
p.s Pönttömäisessä elämänvaiheessa hyvää on se, että noviisi juoksee tyynnyttelemään, silittämään ja rapsuttamaan NORMAALIAKIN nopeammin, jos vain hiemankin ynähdät. Oppii sekin jotain, hitaasti kylläkin.




Heinäkuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 106. 
Loma, se on mukavaa aikaa. Parhaan hyödyn siitä saa irti parhaiden kavereiden seurassa. Tälläiselle Pikkukoiralle se on tuo naapurin Matti. Mutsi raahaa jotain kiviä johonkin kissatarhaan ja Typerät Isokoirat riekkuvat aivottomina pitkin pihaa, niitä kun pitää pitää aitojen sisällä, eikä ihme 8) Pikkukoira sen sijaan viettää letkeää kesäpäivää Matin kanssa, nauttien ylettömiä määriä rapsutuksia ja keksejä ♥



Lokakuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 113.
JOS kyseessä ovat ne pehmeän makoisat kanaherkkupalaset, voit leikkiä mukana ääliömäistä etsintäleikkiä. Siinä ajassa kun typerät Isokoirat ovat saaneet kömpelöt tassunsa (ja aivonsa) liikkeelle, Pikkukoira on jo imuroinut valon nopeudella lattiatason. Sehän on sitä paitsi Pikkukoirien taso se. Kuivista raksuista ei kannata vaivautua. Meillä se Typerin Isokoira, se penikka, kiipeää puuhun niistäkin. Hohhoh.



Lokakuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 117.
Tässä noviisin käsitys hauskuudesta. EI NAURATA!
Arvon Pikkukoiratoveri, kurinpidolliset toimet. KURINPIDOLLISET TOIMET!
Tästä tulee noviisille pitkä ja synkkä viikonvaihde.
Ei mitään lisättävää.



Lokakuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 119.
Kaikki lähtee Asenteesta, joka TÄYTYY saada taottua myös noviisin kovaan päähän. Pikkukoirat ovat ERILAISIA.



Lokakuu-12

Titin Pikkukoirakoulu Osa 116.
Kuten tässä vaiheessa Pikkukoirakoulua oppilaiden olisi hyvä jo tietääkin (KRHM), Pikkukoirille oma tila ja itsenäisyys ovat Hyvin Tärkeitä Asioita. Oma reviiri, oma tyyny, oma sohva, oma noviisi jne. MUTTA, kuten aina Pikkukoirakoulussa, oppeihin sisältyy huomioitava poikkeus! Tällä kertaa se on empatia.
NIIN karvaasti kuin Typerää IsokoiranPentua ylväästi halveksit...

kin, on ajoittain sallittua osoittaa myötätuntoa ja antaa Typerän Isokoirapennun levätä läheisyydessäsi, JOS se onneton raukka haisee nukutusaineelle ja sen silmät seisovat päässä. Tiedänhän minä tunteen. Raja on hyvä vetää siihen että se yrittää käyttää sinua tyynynä.
Hyötysi tästä on vastapalvelusvelka. Olkaa hyvät.

Historiallista

On hyvä tietää taustoja, ennen kuin uppoudutte syvälle Pikkukoirakoulun syövereihin.
Nimeni on Titi, tunnistan myös kutsumanimen MajesTiti. Ikää minulla on arvostetut yhdeksän tai ehkä jo kymmenkin vuotta, aika kuluu niin nopeasti.
Elämäni ensimmäisen vuoden vietin Romaniassa, Bukarestin kaduilla. Tuota aikaa en erityisen mielelläni muistele, mutta onhan sanottava että se aika muokkasi minut sille alulle, mikä minusta lopulta kasvoi.
Toisen vuoteni alussa löysin eräällä ruuanetsintä matkalla Romanian äitini, Anda Murgun, joka pelasti henkeni ottamalla minut turvaan luokseen, tarhalle, jossa eli ja elää vieläkin suuri joukko muita saman kohtalon kokeneita koiria ja kissoja.
Andan luona elin noin seitsemän vuotta ja meistä tuli Andan kanssa hyvin läheiset. Niin läheiset että nukuin jokaisena yönä Andan tyynyllä hänen päänsä vieressä kuunnellen tarhan öisiä ääniä ja kadun levotonta liikehdintää. Usein pelkäsimme, usein itkimme ja aina joskus iloitsimme, aina kun saimme ruokaa tai joku meidän suuresta perheestäme sai kodin ulkomailta, sielät jostain kaukaa, paremmasta paikasta.
Minä opin paljon, enemmän varmasti kuin keskiverto Pikkukoira elämänsä aikana. Opin väistämään kun tarvetta siihen ilmeni, opin puolustamaan itseäni ja ennenkaikkea minulle tärkeimpiä asioita, Andaa ja ruokaa. Opin sietämään tungosta, nälkää ja kylmyyttäkin, opin jakamaan tyynyni ja antamaan sen välillä sitä enemmän tarvitsevalle. Opin sopeutumaan ja selviämään, minusta tuli todella taitava olemaan provosoimatta, tai provosoitumatta, sillä tappeluihin ei niissä oloissa ollut järkevää heittäytyä.

Anda oli minulle hyvä ja rakastin häntä kovasti. Tunne oli ja on yhä molemminpuoleinen.
Andan rakkaudesta kertonee se että seitsemän vuoden tiiviin yhteiselon jälkeen eräänä päivänä nykyinen Noviisini Salla ja Anda tarvitsivat kiireesti erään peruuntuneen koiran tilalle lennolle Suomeen yhden koiran. Noviisini Salla toimii eläinsuojelun saralla, nykyisin yhdistyksessä nimeltä Rescueyhdistys Kulkurit ja he tekivät jo tuolloin yhteistyötä ulkomaan adoptioiden kanssa. Anda ei epäröinyt kuin hetken ja lähetti sitten kuvani Sallalle kertoen samalla minusta tärkeitä tietoja luonteestani ("niin viisas, että tuntuu kuin se osaisi lukea ajatukseni") ja strategiset mittani (7-8 kiloa, noin 35 cm korkeutta). He päättivät että minä lennän Suomeen! Minut valmisteltiin ja lähtöpäivä koitti äkkiä. Emme sanoneet jäähyväisiä Andan kanssa, uskoimme että kohtaamme vielä.
Saavuin Suomeen 2.elokuuta 2011. Koska olin ehtinyt vasta juuri aloittaa kodin etsinnän, menin väliaikaisesti yöksi ensin Sallan kotiin, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa Tampereelle oikeaan kotihoitopaikkaani. No, lopun te tulette pian tietämään. Se yhden yön juttu muuttui vakavaksi alta aikayksikön, sillä hyvin nopeasti huomasin että täällä on enemmän tyynyjä, tai sitten vähemmän niiden jakajia ja että ennenkaikkea tässä taloudessa ei kyllä tiedetä hölkäsen pöläystä tavoista elää Pikkukoiran kanssa. Eihän näitä raukkoja voinut jättää pulaan. Niin minä siis löysin paikkani Suomessa, jäin Noviisin luokse asumaan ja aloitin viipymättä opetustunnit uuden luokkani parissa. Ymmärsin että juuri tätä olin odottanut tapahtuvaksi. Tähän minut on luotu, tämä on tarkoitukseni elämässä!

Työtä täällä riittää... Luokkani on armottaman jäljessä koulutunneissa, ne ovat keskittyneet enemmän rymyämiseen, lököstelyyn ja hurjasteluun ennen saapumistani. Luokkani koostuu siis Noviisista, viidestä kissasta ja Typeristä Isokoirista, joista kaikista typerin ja jälkeenjäänein on HulttioPentu Miida. Se kakara on saanut aika monta tuntia jälkkäriä. Vanhemmat Isokoirat Nefe ja Roomeo ovat jo lähellä omaa ikääni, joten heidän käytöksessään pilkahtaa toivoa aika ajoin.

kuva: J.Lindfors

Toivotan teille antoisia, opettavaisia ja hyvin mieleen jääviä Oppitunteja koulussani, vinkeilläni ja neuvoillani tekin voitte vielä pärjätä elämässä Pikkukoirien kanssa!